Oppilaan näkökulma

Venäjän kielen opiskelun onnistumistarina

En enää muista, kuinka kaikki tarkalleen ottaen meni, mutta osittain Tainan ja osittain kielen itsensä houkuttelemana  aloitin opintoni niistä kirjaimista, joista maallikko kysyy: ”Miksi siellä on numeroita seassa?” Alkeiskurssin jälkeen en nähnyt syytä jättää kursseja työjärjestyksestäni pois, ja luonnollisesti ensimmäisen vuoden keväänä järjestettävä venäjänlukijoiden matka Pietariin toimi pienenä kannusteena, joten venäjä sai luvan jäädä opintoihini. (Lisäksi asiaan vaikutti kylmän rationaalinen syy: lyhyen matikan lukijana ja humastinina (= valinnaiset opinnot koostuivat vain niistä muutamasta psykan ja ruotsin kurssista) tarvitsin ne kuuluisat 75 kurssia kasaan.

Seuraava ilmaus on kliseinen, mutta kohdallani sitäkin osuvampi: Venäjä vei minut täysin mennessään. Ihastuin tuohon valtaväestölle suomalaisista niin vieraaseen ja eksoottiseen kieleen, ja myös kiinnostus kulttuuriin ja historiaan kasvoi (jo yläasteaikoinahan olin mieletön Romanov-fani, lieneekö innostus alkanut Anastasia-piirretyn myötä…). Lukion toisen ja kolmannen vuoden aikana aloin kerätä kirjahyllyyni venäläisen kaunokirjallisuuden klassikkoja ja tsaariperheestä kertovia teoksia, luin aktiivisemmin Venäjään sekä Venäjän ja Suomen suhteisiin liittyvää uutisointia ja aloin käyttää kieltä aktiivisemmin myös vapaa-ajalla Postcrossingin ja nettipelikavereiden ansiosta. Fakta, että venäjä todella on vaikea kieli (ja että toisinaan sen opiskelusta sai ympäröiviltä ihmisiltä jonkinsorttista ihailua osakseen!) sai minut halukkaaksi kokeilemaan ongelmien päihittämistä ja omien kielitaitojeni testaamista.

Kieli itsessään ei ole kokosyy tsemppaamisen ja opiskelujen jatkamisen takana, vaan taustalla vaikutti eräs ei-niin-hirmuisen-merkityksetön henkilö, rakas opettajamme Taina. En muista tuntia, jolle olisi joutunut menemään ikävällä fiiliksellä ajatellen ”Taasko tätä”, jolla ei olisi saanut juuri sen verran opastusta ja neuvoa kuin oli tarve, jolta olisi lähtenyt pahalla mielellä tai jolla ei olisi saanut mahaansa (tai vähintään virtsarakkoaan) täyteen venäjänluokan antimista! Tainan opiskelijaläheinen tyyli, enemmänkin uusia asioita opettavana kaverina kuin opettajana toiminen, oli mitä parhain oppimisympäristö sellaisen vaikean oppiaineen opiskeluun kuin mitä venäjä on. Tietenkin oli päiviä, jolloin itse kukin oli väsynyt, ja sen johdosta ehkä hieman hyperaktiivinenkin (pahoittelut ja kiitokset kestämisestä), mutta siitä huolimatta tunnilla jaksoi sisäistää kielioppia ja kääntää tekstejä. Ja hei – kuinka moni opettaja saapuu koululle yo-kirjoitusaamuna ennen yhdeksää jännittämään oppilaidensa kanssa ja jakamaan viime hetken neuvot ja henkiset lunttilaput ennen saliin pääsyä, vaikka ensimmäinen oppitunti alkaisi vasta 11:43? Taina, jos en kiitollisuuttani ilmaissut tarpeeksi selkeästi – kiitos.

Tällä hetkellä olen ensimmäisen vuoden opiskelija Tampereen yliopistossa kieli, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikössä Venäjän kielen, kulttuurin ja käännöstieteen tutkinto-ohjelmassa ja puheenvuoroni julkaisuhetkellä todennäköisesti räpiköin läpi ensimmäisen oikean opiskeluviikon informaatioähkyä ja yliopistoluentojen uutuudenviehätystä. Aion aineenopettajaksi, mutta venäjää voi lukea, vaikkei aikoisi viedä sitä lukiotasoa pidemmälle – ja itse asiassa suosittelen opiskeluun tarttumista enemmän kuin lämpimästi. En aio paasata kielen ja kulttuurintuntemuksen hyödyistä ja huutavasta tarpeesta Suomessa, niistä lienevät kaikki lukeneet tarpeeksi viime aikoina. Totean kuitenkin, että jo pienikin venäjän tuntemus ja merkintä omissa ansioissa katsotaan eduksi. Jos asiaa ei halua ajatella ammatillisesta näkökulmasta, on päivänselvää, että myös matkaillessa ja ystävyyssuhteita luotaessa jo pelkkä kyrillisten kirjainten tunteminen on selkeä etulyöntiasema.

Kielitaito on yksi elämän rikkaimmista asioista, ja sen myötäjäisinä tulee runsain mitoin muutakin hyvää. Koulutus on Suomessa ilmaista aina korkeakouluopintoihin asti, joten neuvoisin, että tehkää viisaasti ja käyttäkää tilanne hyväksenne – varsinkin FESissä ja sen hienoissa venäjän opiskeluun luoduissa puitteissa. Itse en ole joutunut katumaan päätöstäni hetkeäkään.

Iina Salminen, ylioppilas F.E. Sillanpään lukiosta keväältä 2012

Kiitos mahtavalle Iinalle sekä onnea ja menestystä opintoihisi! Ollaan yhteyksissä!

**************************************************************************

Kiitän myös saamistani anonyymeistä palautteista 🙂

”On ollut tosi kiva kurssi! Aluksi en meinannut valita ollenkaan, nyt olen jo ottamassa lisää kursseja.. Erityisesti kaikki Venäjän kulttuuriin liittyvät tietoiskut ym. olivat kiinnostavia. Tunneille oli lisäksi kiva tulla -> viikon parhaat tunnit!”

”Sä oot niin kiva ja kaikki venäjän tunnit on ollu siistejä ja aina on ollu mukava tulla tunneille ku on tienny että on kivaa 🙂 Tunneilla on menty sopivaa vauhtia. Pikkujoulut oli kans tosi kivoja. Ei muuta, onneks otin venäjän sillon valinnaiseks! :))”

”Tunnit ovat hyvin rakennettu, asiat jää mieleen jo tunnilta, joten kotona on helpompi opiskella. En keksi mitään parannettavaa. Opetat asiat monipuolisesti.”

”Kurssin tulokset olivat hyviä verrattuna siihen, että muuten meidän jakso oli täynnä vaikeita aineita. Monikon gentsu ei ollutkaan niin vaikea, mitä aluksi kuvittelin 🙂 Opetus on parasta ja venäjäntuntien alkua aina odottaa :)”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s